Vastuullisuus rahapelilaissa: miten pelaajaa suojataan?

Mitä laki jättää auki?

Moni keino koskee yhtä yhtiötä kerrallaan. Talletusraja asetetaan erikseen jokaiseen palveluun, eikä laki rajoita pelaamisen kokonaismäärää. THL:n erikoistutkijan Jani Selinin mukaan nykyisenkaltaista viranomaisen asettamaa 2 000 euron kuukausikattoa ei uudessa järjestelmässä ole. Keskitetty peliesto on poikkeus: se kattaa kaikki luvan saaneet yhtiöt.

Tappiorajoja laki ei itse aseta. Valtioneuvosto voi kuitenkin säätää asetuksella yhtiökohtaisista päivä-, kuukausi- ja vuosikohtaisista enimmäistappiorajoista esimerkiksi nettikasinopeleihin. Sisäministeriö voi lisäksi säätää pelien enimmäispanoksista ja pelien tahdista.

Luvattomien sivustojen maksuliikennettä tai verkkoliikennettä ei estetä. Sisäministeriön mukaan estoja arvioitiin valmistelussa, mutta niiden tarvetta on tarkoitus arvioida vasta lain voimaantulon jälkeen. Luvaton tarjonta ja sen markkinointi Suomeen ovat silti kiellettyjä.

Rahapelihaittojen ehkäisytyön rahoitus siirtyy valtion budjettiin. Laki mahdollistaa valtionavustukset anonyymeille sähköisille pelihaittapalveluille, alueelliselle työlle ja tutkimukselle. THL ylläpitää pelihaittarekisteriä haittojen seurantaa ja tutkimusta varten, ja eduskunta edellytti lain hyväksyessään, että valtioneuvosto seuraa kanavoinnin ja pelihaittojen kehitystä.

Mitä THL ja KKV esittävät?

THL ja KKV julkaisivat 6.10.2026 yhteisen tiedotteen ja järjestivät seminaarin ”Rahapelimarkkinat avautuvat: onko meillä edessä haittakriisi?”. Niiden arvion mukaan rahapelihaitat lisääntyvät, jos lisenssijärjestelmään siirrytään ilman lisäsääntelyä. Seminaarin tallenne on katsottavissa THL:n YouTube-kanavalla.

”Suomessa lisenssijärjestelmän suunnittelussa on painotettu järjestelmän houkuttelevuutta rahapeliyhtiöille, eikä rahapelihaittojen ehkäisyyn ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota”, KKV:n pääjohtaja Kirsi Leivo sanoo tiedotteessa. THL:n pääjohtaja Mika Salminen nostaisi nuorten suojaamisen rahapelipolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi.

Virastot esittävät muun muassa:

• kaiken säännellyn pelaamisen kattavia talletus- ja tappiorajoja sekä nuorille aikuisille muita matalampia rajoja
• ikärajan nostoa 20 vuoteen etenkin nopearytmisissä nettipeleissä (THL)
• bonuspelirahan rajoittamista; KKV kieltäisi bonukset myös asiakassuhteen aikana
• rahapelimarkkinoinnin kieltoa sosiaalisessa mediassa
• verkko- ja maksuliikenne-estoja luvattomille yhtiöille
• lisää resursseja valvontaan, tutkimukseen ja haittojen ehkäisyyn.

KKV siirtäisi lisäksi raha-automaatit erillisiin ikärajavalvottuihin tiloihin ja vaatii uudistuksesta laajaa jälkiarviointia, jonka tulokset ehtisivät seuraavan hallituksen käyttöön. Perustelut ovat KKV:n Policy Briefissä.

Ero yhteisen ja yhtiökohtaisen rajan välillä on suuri. Selin vertasi seminaarissa THL:n mallia luottokorttiin, jonka luottoraja koskee kaikkea pelaamista kaikilla sivustoilla. Laissa raja on sivustokohtainen: kun se täyttyy yhdessä palvelussa, pelaaja voi jatkaa toisessa, ja pienistäkin rajoista kertyy iso summa, kun tilejä on monta. KKV:n tutkimusohjaaja Riku Burin mukaan ajatus sallivasta alusta ja myöhemmästä kiristämisestä on virhe, koska jo syntyneitä haittoja ei saa kumottua kiristämällä sääntöjä.

Somekieltoa KKV:n ryhmäpäällikkö Kristiina Vainio perusteli algoritmeilla. Alusta päättää itse, kenelle se suosittelee rahapeliyhtiön julkaisua, joten yhtiö ei voi varmistaa, että näkyvyys pysyy maltillisena. Sosiaalisen median nykyiset säännöt avaamme markkinointioppaan kanavataulukossa.

Mitä tutkijat ja järjestöt sanovat?

Helsingin yliopiston apulaisprofessori Virve Marionneau kävi seminaarissa läpi Ruotsin, Alankomaiden, Saksan ja Ontarion kokemuksia. Niissä rahapelaamisen kokonaiskulutus kasvoi markkinan avauduttua, haitat lisääntyivät tai syvenivät ja paljon pelaavat pelasivat entistä enemmän. Hyviäkin puolia löytyi: valvonnan piiriin saatiin enemmän yhtiöitä, kanavointi parani ja keskitetty peliesto toi pelaajalle uuden välineen. Alankomaissa yhtiöt maksavat 1,9 prosenttia tuotoistaan haittojen ehkäisyyn, tutkimukseen ja valvontaan, ja Marionneaun mukaan maa kielsi lähes kaiken rahapelimarkkinoinnin, kun avaamisen jälkeinen mainostulva herätti vastustusta. Hänen esittelemässään väestökyselyssä vain 16,9 prosenttia suomalaisista piti uudistusta hyvänä.

THL:n erikoistutkija Maria Heiskanen muistutti, että rahapelihaittoja kokevat käyttävät muita enemmän terveyspalveluja. Hänen esittämänsä arvion mukaan ylimääräinen käyttö maksaa jo nykyisin noin 300 miljoonaa euroa kahdessa vuodessa. THL:n Jenna Grundström puolestaan kuvasi, miten lapset oppivat rahapelien logiikkaa digipelien arpalaatikoista ja miten nuoria houkuttelevat kryptotreidaus ja ennustemarkkinat, joita rahapelilaki ei säätele.

Järjestöjen viesti oli suorasanainen. Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n toiminnanjohtaja Juha Mikkonen kutsui tilannetta fiaskoksi. Hänen mukaansa STEA on viestinyt, ettei järjestön rahapelihaittatyötä ole enää varaa rahoittaa, vaikka markkina on avautumassa. Peluurin ja Sininauhaliiton pelihaittatyön yksikön päällikkö Inka Silvennoinen kertoi, että tutkimukseen perustuvia ehdotuksia on tehty pitkään, mutta niitä ei ole kuunneltu. Selinin mukaan tiedon puute ei ole koskaan ollut rahapelipolitiikan keskeinen ongelma.

Mitä ala ja valmistelijat vastaavat?

Hallitusohjelman mukaan uudistuksen tavoitteena on sekä ehkäistä haittoja että parantaa kanavointia eli saada pelaaminen säännellyn ja valvotun tarjonnan piiriin. Sisäministeriö toteaa itse, ettei tavoitteiden yhteys ole yksiselitteinen, ja kuvaa lakia tasapainoksi haittoja ehkäisevän sääntelyn ja järjestelmän houkuttelevuuden välillä. Lähtökohta on ymmärrettävä: Burin mukaan KKV:n selvityksessä noin puolet suomalaisten nettirahapelaamisesta tapahtui Veikkauksen ulkopuolella, ja Peluuriin yhteyttä ottaneista kolme neljästä pelasi järjestelmän ulkopuolella.

Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski sanoi marraskuussa 2025 Ylelle, että haittoja voidaan ehkäistä tehokkaasti, kun pelaaminen suuntautuu viralliseen järjestelmään. Lain suurin puute on hänen mielestään keinojen puute luvattoman pelaamisen kitkemiseen, ja Veikkaus olisi halunnut rajoittaa luvattomien sivustojen verkkoliikennettä. Siinä yhtiö on samaa mieltä THL:n ja KKV:n kanssa. Kansainvälisiä yhtiöitä edustava Rahapeliala ry toivoo samassa jutussa selkeää sääntelyä ja sitä, että viranomaiset puuttuvat sääntöjä rikkovien yhtiöiden toimintaan.

Meidän arviomme mukaan ratkaisevaa on, mitä tapahtuu pelaamisen kokonaismäärälle. Jos pelaaminen siirtyy luvattomilta sivustoilta luvallisille, pelaaja saa suojan, jota ulkomailla ei ole. Jos taas kymmenet yhtiöt ja niiden mainonta kasvattavat pelaamista, yhtiökohtaiset rajat eivät pidättele kokonaisuutta. Laki ei ole lopullinen: tappiorajoista voidaan säätää asetuksella, ja estojen tarvetta arvioidaan myöhemmin. Ensimmäisten vuosien seurantatiedot näyttävät, kumpi kehitys voittaa.

Ruotsin Spelpaus: keskitetty peliesto käytännössä

Ruotsi avasi rahapelimarkkinansa lisensseille vuonna 2019, ja samalla käyttöön tuli kansallinen peliestorekisteri Spelpaus.se. Sitä ylläpitää Ruotsin rahapeliviranomainen Spelinspektionen. Pelaaja voi sulkea itseltään kaiken rekisteröitymistä vaativan luvallisen pelaamisen 10 päiväksi, 1, 3 tai 6 kuukaudeksi tai toistaiseksi. Esto koskee myös rahapeliyhtiöiden suoramarkkinointia, eikä sitä voi perua kesken.

Estojen määrä on kasvanut tasaisesti. Spelinspektionenin mukaan niitä oli vuonna 2019 noin 20 000 ja vuonna 2026 noin 137 000.

Suomen peliesto muistuttaa Spelpausta: yksi ilmoitus valvontaviranomaiselle estää kaiken luvallisen pelaamisen, ja toistaiseksi asetettu esto on voimassa vähintään vuoden. Ruotsissa toistaiseksi asetetun eston voi lopettaa aikaisintaan 12 kuukauden kuluttua. Suomessa eston poisto tulee voimaan vasta kolmen kuukauden kuluttua pyynnöstä, ja jokaisessa palvelussa on lisäksi pikasulku, joka katkaisee pelaamisen saman tien.

Keskitetty esto ei kuitenkaan ulotu luvattomille sivustoille. Marionneau kuvasi peliestoa hyväksi mutta myöhäiseksi keinoksi: kun ihminen hakee estoa, haitat ovat usein jo syntyneet. Siksi hän ja THL korostavat ennaltaehkäiseviä rajoja. Marionneaun mukaan Saksassa yhteiset pelirajoitukset koskevat kaikkia yhtiöitä, ja Alankomaissa vastaavaa mallia kehitetään.

Mitä voit tehdä jo nyt?

THL:n rahapelaamisen riskirajat 2–4–2 antavat mittapuun omalle pelaamiselle. Riskirajojen mukaan kannattaa välttää pelaamasta kuukaudessa yli 2 prosenttia nettotuloista, yli neljänä päivänä tai toistuvasti useampaa kuin kahta pelityyppiä. Rajat perustuvat Kanadassa kehitettyyn ohjeistukseen, eivätkä ne välttämättä sovi esimerkiksi niille, joilla on päihde- tai mielenterveysongelmia tai rahapeliongelmia perheessä.

THL:n testi oman rahapelaamisen arviointiin

Ennen heinäkuuta 2027 rajat ja pelitauot asetetaan Veikkauksen palvelussa. Luvattomilla ulkomaisilla sivustoilla Suomen suojakeinot eivät ole käytössä nyt eivätkä uudessa järjestelmässä. Jos pelaaminen huolestuttaa, Peluuri neuvoo pelaajia ja läheisiä maksuttomassa numerossa 0800 100 101.

Peluurin neuvonta ja chat